Lampeni
Kun lammen pinta on ehjä
voin katsoa syvälle asti.
Juuriin, varsiin kasvuston,
tarttuu elämä hanakasti.
Kiviä pohjaan on kertynyt erä,
ne kuuluvat kuvaan, eivät satuta enää
ellei rikota pintaa.
Kun lammen pinta on ehjä
voin nähdä myös jotain muuta.
Vuorenhuippuja, metsiä,
vierellä seisovaa puuta.
Kuin yrittäen salaa vihjaista
kuulemaan kutsua hiljaista,
ellei rikota pintaa.
Kun lammen pinta on ehjä
ja uskallan tarpeeksi lähelle,
katsoen kohti näen itseni,
se pakottaa totuuden lähteelle.
Kuin peilistä ihminen ihmistä seuraa,
pelkonsa itkee ja ilonsa nauraa
ellei rikota pintaa.
Sinä olet minun lampeni kaunis,
minä olen lampesi myös.
Sinä olet lampeni.
Olet kaunis.
Minä olen
myös.
Kun lammen pinta on ehjä
voin katsoa taivasta silmiin.
Ikuisen Hengen väreily
on piirretty valkoisiin pilviin.
Julistaa Luojamme hyvyyttä,
puhdasta armoa, pyhyyttä,
ellei rikota pintaa.
Sinä olet lampeni,
minä olen lampesi.
Olet kaunis.
Minä olen
Sinun.
-Anneli Kärki-
