Voisitko rakastaa värejäni

Ilmestys kolminaisuudesta perusväreinä oli ollut minulle tuttu jo kauan. Olin leikkinyt iloisesti keltaisella, punaisella ja sinisellä jo jonkun aikaa, mutta aloin kaivata lisää. En tiennyt mitä se olisi, mutta aavistin, että oli vielä paljon opittavaa. Etsin ja kolkutin – olin välillä jo vähän turhautunutkin. Tunnistin, että suhteeni Jumalan luomiin väreihin oli pinnallinen. Halusin ilmestystä! Mitä Jumala väreillä halusi sanoa?

Vastaus alkoi avautua pitkällä kävelylenkillä, mutta ei suoraan. Jumala halusi aktivoida henkeni – Hän kysyi: ”Voisitko rakastaa värejäni?” Ai – ahaa – wow! Ymmärsin, että suhteeni väreihin oli ollut pelkkää pään tietoa! Jumala halusi tunteita! Minun tuli avautua väreille sydämessäni. Siirsin siis kuuliaisesti tietoa arvostavan mieleni sivuun ja keskityin.

SYDÄMEN REAKTIO VÄREIHIN

Jatkoin kävelyä avaten samalla sydämeni silmät katselemaan erikseen kutakin perusväriä aivan kuin suurelta taululta. Olin utelias – reagoisiko kehoni ja varsinkin sydämeni jollain lailla? Keskityin ja annoin värimielikuvien huuhtoa olemustani. Kuuntelin. Toden totta – jotain alkoi tapahtua!

1. Keltainen tuntui häikäisevältä kirkkaudelta – se oli lähes viiltävän kipeää – oli vaikea seistä sen edessä – halusin vetäytyä kauemmaksi – melkein pyysin – lopeta! Toisaalta huusin – tutki minut ja tunne minut!

2. Punainen oli kuin intohimoinen rakkauden tuli, kuuma, mutta samalla parantava – pyysi läheltä lupaa tulla vielä lähemmäksi – halusi omistaa minut kokonaan, mutta kunnioitti – paransi. Luotin ja antauduin – lisää Tätä ja vähemmän minua

3. Sininen oli ääretön ja viileä kuin universumi – pysyi kaukana, mutta silti kannatteli – istutti haaveita, unelmia, näkyjä – teki uteliaaksi – pelotti, mutta samalla rohkaisi – Tässä olen – lähetä minut

KESKUSTELUA VÄRIEN KANSSA

Olin haltioissani kehoni vasteesta – tunsin oikeasti muutoksia värimielikuvien vaihtuessa. Nälkä kasvoi. Halusin nähdä kuinka perusvärit liikkuisivat ja tanssisivat piirissään – niin erilaiset ja silti yhteydessä – sivuaskelin. Avasin sydämeni uudelleen.

•   Kerro keltainen – sinä polttava, häikäisevä, tutkiva kirkkaus – miten voit olla suhteessa punaiseen ja siniseen – eikö läpivalaiseva pyhyytesi häikäise ja karkota niitä – kuinka ne kestävät edessäsi?

•   Himmenen hetkeksi – peitän kirkkauteni – luovun omastani – astun alas ja kumarrun – välillemme syntyy sillat – uudet värit – vähemmän minua ja enemmän punaista ja sinistä – syntyy oranssi ja vihreä – armo ja uusi – ne eivät ole täydellisiä ja pyhiä kuten minä, mutta ne synnyttävät minussa ilon ja pyhyyteni vahvistuu.

  

Asetun punaisen eteen ja kysyn:

•   Kerro punainen – sinä tulinen ja lempeä rakkaus – miten olet suhteessa keltaiseen ja

  siniseen – eivätkö ne säikähdä läheisyyttäsi ja pakene rakkautesi intohimoa peläten, että

  nielet ne?

•   Astun vähän kauemmaksi – haluaisin läheisyyttä, mutta luovun omasta tahdostani – silloin

  syntyy oranssi ja violetti – toivo ja vanhurskaus – ne eivät rakasta yhtä läheltä ja tulisesti kuten minä, mutta ne synnyttävät minussa ilon ja rakkauteni vahvistuu.

  Asetun sinisten eteen.

•   Kerro sinä turkoosi syvä hohde ja laaja ääretön sini – sinä jonka mieli on niin kaukana

  syvyydessä ja tulevassa – kuinka olet suhteessa punaiseen ja keltaiseen – etkö suututa niitä

  viileillä tavoitteillasi ja etäisyydelläsi? Eivätkö ne vetäydy kylmissään luotasi?

•   Astun lähemmäksi – en enää katso niin kauas – luovun itsestäni ja näen kuinka syntyy

  monia vihreitä ja violetti – uuden väri ja vanhurskauden – ne sytyttävät minussa ilon ja se palkitsee äärettömyyttäni.

  Sydämeni iloitsi! Se oli saanut nähdä kolminaisuuden piiritanssin – perichoresiksen. Se näki kuinka perusvärit vähenevät ja kirkastuvat – luopuvat omastaan, sekoittuvat uusiksi ja palaavat jälleen puhtaiksi perusväreiksi – paikoilleen piirin kehälle. Miten ihana opetus! Jumala ei ole vain sitä tai tätä, Hän on sekä että ja kaiken lisääntyvä ja vähenevä aaltoilu. Mutta vain perusvärit voivat viedä tanssiin – oranssi, vihreä ja violetti ovat sen lapsia!

  TÄRKEIN ILMESTYS

  On vielä piirin keskusta – vielä se askel. Sivuaskeleet synnyttävät oranssin, vihreän ja violetin. Mutta kun tulee askel keskustaan ja kaikki värit vähenevät ja vähentyneinä liukuvat yhteyteen – syntyy ruskea – sateenkaaren värien summa – ihmisen väri – eri kielten ja kansanheimojen värit. ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme – mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät – vallitkoot he maan päällä – kantaen kolminaisuutemme tanssia sisällään ja väleissään – avioliitoissaan – perheissään – sukukunnissaan – ja kansakunnissaan...

  MITÄ TÄSTÄ OPIN – OLEN ALUSSA – SYDÄMENI JA HENKENI JANOAVAT LISÄÄ TANSSIA PYHÄN HENGEN KASSSA

  
  

  Teksti: Merja Harju