Lammen pinta: Quo vadis

14.11.2020 / t.l.

Tapio Luoma-Aho:

Quo vadis?

Sanoissa heti kaksi oletusta: että a) menee jonnekin, siis että on jokin liike ja b) että on jokin suunta? Aihepiiri liittyy siis oman paikan, elämäntavan, elämän luomiseen...

Tavoitteeni tällä opetuksella EI ole täydellinen ymmärrys asiasta, jota ei voi täysin selittää. Mulla on tavoitteena, että me rohkaistumme ja innostumme. Jos jokin muuttuu ja joku saa jonkin idean – se on plussaa. En tavoittele täydellistä dogmaattisesti tyhjentävää esitystä aiheesta...

1. Identiteetti ja työelämä - käytännön sovelluksia

Yhä useamman meistä on ”tehtävä elämämme itse.” Monen on tässä ajassa etsittävä uusi työpaikka ja varauduttava siihen, että sitä omaa identiteettiä ei voi rakentaa työpaikan varaan. Haaste on iso ja varsinkin jos olet yli 50-vuotias ja jäät työttömäksi. Siihen kannattaa vaan henkisesti varautua. Tämä on oma veikkaukseni kun (talouden taantuma, automatisaatio, robotisaatio, lyhyemmät työsuhteet, jne).

Miten tukea ja vahvistaa niitä, jotka jäävät työttömiksi? Suosittelen lämpimästi, ettei jää paikalleen vaan hakeutuu opiskelemaan, kansanopistovuosi, lähetystyökokeilu - mitä tahansa! Identiteetin vahvistuminen ja perusta on erittäin tärkeää. Paljon työttömiä lähipiirissä. Itse olen kiitollinen että olen saanut kokea sen identiteettikriisin aiemmin. Kirjoitin aiheesta aikanaan tänne

Oikeastaan on hauska ajatella, että tämä pysyvän työpaikan, työsuhteen merkitys kenties on meille isompi nyt kuin vaikka Raamatun aikaan, tai sata vuotta sitten. Ennen aikaan ihmisellä oli ammatti, jokin taito tms. Mutta se ei ollut samalla tavalla sidottu vuosikausia jatkuvaan työsuhteeseen. Käsityöläinen saattoi harjoittaa ammattiaan missä vaan, samoin maatalousapumies, renki. Maanomistaja oli sidottu tilaansa. Mutta työsuhteita tällaisessa perimmäistä (?) identiteettiä antavassa merkityksessä ei liene ollut yhtä monella kuin nyt. Sen sijaan oli perhe, suku, kyläyhteisö, harrastusporukka tms. -> Työpaikka voi olla monelle nykyajan perheettömälle, paikattomalle ihmiselle minuuden, identiteetin ”viimeinen puolustuslinja” (last line of defence). Kun tällaiselta ihmiseltä viedään työ, ei jää enää mitään, mistä pitää kiinni, mitään mihin kuulua, mitään, mikä määrittäisi, kuka minä olen!? Ja ehkä tulevina aikoina tämä on yhä useamman osa...? -> Get ready.

2. Kutsumus – elämän suunnan määrittely – mistä on kyse? Miten ... elää ihmisenä?

Kysymys on lopulta siitä, miten elää Jumalan kanssa. Miten ylipäänsä tämä ihmisen elämä maan päällä tulisi elää? Ei vähemmästä. Tästä on vaikea opettaa kovin suurella varmuudella, koska tämä on hyvin henkilökohtainen aihe. Ihmissuhteista tai vaikka parisuhteesta voi opettaa, mutta loppujen lopuksi siinä suhteessa elävät henkilöt ovat ne, jotka määrittävät, millainen suhteesta tulee. Samoin on jumalasuhteen laita ja meidän jokaisen henkilökohtaisen vaelluksen. Jotain siitä voi sanoa, mutta siinä on myös hyvin subjektiivinen elementti. Kutsumuksesta on todella erilaisia opetuksia ja – myös Raamatusta voi valikoida aika monenlaisia jakeita suhteessa asiaan. Minä olen nyt valikoinut tähän joitain omia lempikertomuksiani ja luen niitä todennäköisesti omien kokemusteni värittämien silmälasien läpi.

Muutama ”teesi”

Jumala on persoona.
Me olemme persoonia, meillä on vapaa tahto.
Vapaan tahdon olemassaolosta kiistellään sekä (neuro)tieteessä, että teologiassa, mutta siitä
oletuksesta, että meillä ei sitä ole, ei ole mitään hyötyä. Tutkimuksissa on osoitettu – en muista

linkkiä, kuulin Sarasvuon ohjelmasta – että ihmiset, joille opetetaan että vapaata tahtoa ei ole, passivoituvat helpommin (jossain koejärjestelyssä). Yksilön kannalta tämän spekuloiminen on turhaa. Jos kuitenkin päädytään deterministiseen ajatukseen, ettei vapaata tahtoa ole, niin yhteiskunnalliset seuraukset ovat karmeat (ei edes perustaa rikoslaille??).

Ihmisellä ja Jumalalla on dynaaminen suhde, jota ei voi selittää tyhjentävästi.
Raamattu on minusta tässä aivan selkeä: jos vapaata tahtoa ei olisi, miksi Raamattu on täynnä erilaisia kieltoja, käskyjä, kehotuksia, esimerkkejä, joita seurata tai olla seuraamatta. Jos ei ole
mitään, mihin vaikuttaa, niin miksi vaivautua sanomaan mitään?
Erik Ewalds sanoi jossain (luultavasti kirjassaan Tuntematon minä) suunnilleen: ”Kristitty on kutsuttu
toteuttamaan vapaus” – vapaus on Jumalan käsky ja kasvaminen Kristuksessa kun vaellamme
Jumalan yhteydessä, kasvamme myös vapaudessa.
Vapaus ja luovuus liittyy toisiinsa ... (mutta miten? toisaaltahan luovuus on usein lähes suoranaista
pakkoa ilmaista jotain, mikä on sisimmässämme.)
Meidät on kutsuttu elämään Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi, heijastamaan Jumalan hyvyyttä,
kauneutta ja Kristuksen luonteenlaatua.Itse ajattelen koko ihmisen elämää taideteoksena.
Jokainen ihminen on laulun arvoinen – tai pikemminkin: jokainen ihminen on laulu, taideteos.
Raamattu yksin sisältää niin paljon kehotuksia ja käskyjä, että jos elää niiden mukaan, niin siinä on
jo enemmän kuin tarpeeksi haastetta yhdelle ihmiselämälle ihan heittämällä. Äiti Teresa: ”Find your
own Calcutta?”
Jos siis haluaa miettiä, mitä Jumala haluaa minun tekevän, niin ihan hyvä lähtökohta on käydä läpi
Raamatusta erilaisia kehotuksia ja pohtia omaa osaansa niissä. Kts. esim. Room. 10:14-15 = eri rooleja lähetystyössä: toiset lähtee, toiset lähettää. Voimme tunnistaa, että on erilaisia tehtäviä ja rooleja kokonaisuudessa – palveluvirkoja, lahjoja. Kaikkien ei tarvitse olla yrittää olla kaikkea jne.

Tahtooko Jumala, että meillä on tahto?

Mulle tämä kysymys on aina ollut hyvin vaikea. Olen ehkä jostain saanut jonkin verran opetusta, missä painotetaan paljon meidän kuuliaisuuttamme, Jumalan äänen kuulemista ja ehkä minusta herkkänä ihmisenä tuli vähän turhan varovainen ja passiivinen.

Vuonna 2005 elämäntilanne, missä olin sekä ulkoisesti, että sisäisesti ihan hukassa, ilman mitään suuntaa elämässä (ajautuminen, drift). Takerruin yhteen jakeeseen: minulle se oli Jaak. 1:27... -> ajatus: ”no, tehdään nyt sitten vaikka tuota...” --> Ja mitä siitä seurasikaan! --> Lopulta, vuosien päästä olen saanut enemmän kuin olen koskaan kehdannut rukoilla ja pyytää. Vrt. Fil. 4:12 !! Jokin laiva lähti liikkeelle -> Jumalan oli helpompi johdattaa?

Kutsumus on vaikea laji. Erityinen kutsu on joidenkin osa – ehkä monien osa jossain elämän vaiheessa. Vai onko niin, että mitä lähemmäs Jumalaa kasvamme, sitä paremmin hän myös voi antaa kutsuja - tai olla antamatta? En mitenkään osaa selittää sitä, kenet Jumala kutsuu. Se on täysi mysteeri. Joskus hän kutsuu ja valitsee käyttöönsä sellaisia, mitä me emme ikinä olisi valinneet. Ehkä tämä ei nyt ollut vielä tässä tämä aihe...

Subjektiivinen kokemukseni kutsusta: yhden ainoan kerran elämässä tähän asti selkeästi olen saanut (profetian kautta) kehotuksen tehdä eräs elämänvalinta, ja sekin oli sellainen, että harkitsin sitä muutenkin, eli se oli lähinnä rohkaisua.

Jumalan äänen kuulemisen ja johdatuksen painotuksen riski / downside: Ajatus mikrojohtavasta Jumalasta pahimmillaan vie neuroosiin? (Vrt. 2.Piet. 3:16) -> Kirja Psychotic inertia (Patrick Dodson) johdattui tielleni Italiassa (Francovilla al Mare).

Paavalin elämänkaari

Oma tulkintani Paavalista: Kasvava tietoisuus omasta syntisyydestä ja nöyryys (kirjeet) – ja kuitenkin oman tahdon ja sisäisen ihmisen vahvistuminen Jumalan tuntemisessa. Paavali pysyy vahvana persoonana, elävänä, tahtovana, jopa rohkeana suhteessa Jumalaan.

Paavalin joitain kutsuja:

1. Erityinen kutsu Kristuksen luo. Apt. 9.
a. Miksi Paavali sai näin vahvan kutsun, moni muu ei saa? Emme voi tietää?

2. Kutsu lähetystyöhön -> 1. lähetysmatka. Apt. 13:1-3.
a. Tilanne: seurakunta rukoili ja paastosi. Mutta sitä tässä ei sanota, että seurakunnan

rukouksen tarkoitus oli kysyä Jumalalta tekemistä! Antoiko Pyhä Henki kutsun vain

spontaanisti ihmisille, jotka vain halusivat olla lähellä Jumalaa..?

”Oma idea” – “Let’s go!“ Apt. 15:34 -> Toinen lähetysmatka.
Jumalan antama kurssinmuutos ”liikkuvalle laivalle” Apt. 16:6-10.
Matka Jerusalemiin ja haaveissa Rooma. Apt. 19:21 ”päätti Hengen vaikutuksesta” ja Apt. 20:22. ...
Vahva Pyhän Hengen vaikuttama halu mennä Jerusalemiin – monista varoituksista huolimatta. Apt. 21:4; 10-11. Eli sisäinen vakuuttuneisuus oli vahvempi kuin seurakunnan varoitukset, neuvot ja profetiat!

Ihmisen tahto on Jumalan lahja. Tuleeko Paavalin (Pietarin, Johanneksen, VT:n pyhien) elämästä vaikutelma, että Jumala ottaa meiltä tahdon pois? Paavalissa saan kuvan voimakastahtoisesta ihmisestä. Ihmisestä, joka todella oli elossa, täynnä elämää huolimatta omista fyysisistä rajoitteistaan ja ”pistimestä lihassa”! Näyttää, että monet Jumalan valitsemat ihmiset olivat hyvin vahvasti tahtovia ihmisiä (vrt. esim Jaakob – tästä ”jukuripäästä” tuli Israelin kantaisä!!). Toisaalta: eivät ehkä kuitenkaan kaikki. Me ihmiset olemme

erilaisia. :D

VT:ssa Job – valitti osaansa ja kiukutteli Jumalalle, Jeremia valitti kutsuaan, Mooses käytti nuorena oman käden oikeutta – hänen elämänsä sittemmin oli tosin rajatumpaa, samoin Johannes Kastajan. Eli mitä selkeämpi kutsu, ja tiukempi paikka sitä kapeampi tie..??? Tämä ei liene kaikkien osa?

Eli minusta näyttää siltä, että elämä Jumalan kanssa tekee ihmisestä tahdoltaan vahvan. Ei niin kuin joskus pilkataan, että kristityt ovat tahdottomia, vaan päinvastoin. Vapautuminen vaikkapa riippuvuuksista on vapauden ja tahdon vahvistumisen alkupiste. Vrt. 2. Piet. 2:19.  mitä on vapaus, jne?

Tahto vs. kutsumus ja kuuliaisuus

Mysteeri: Jumalan tahto löytyy etsimällä, kokeilemalla, elämällä Jumalan kanssa, kolkuttamalla eri ovia (joskus potkimalla niitä auki) - kyllä Jumala kykenee jukuripäitään johtamaan. JA/TAI/VAI Jumalan tahto löytyy kuuntelemalla rukouksessa, Jumalan etsimisessä ja kuuliaisuudessa (Joh. 5:19, Jeesuksen esimerkki yleisemmin).

Jeesuskin tarvitsi vahvaa tahtoa, koska ihmiset yrittivät manipuloida häntä milloin mihinkäkin.

Vaikeita raamatunkohtia: Talenttivertaus Matt 25:14-30 vrt. 1. Kor. 3:10-15. vrt. Joh. 9:49-50 (sooloilija) vrt. Joh. 15:5. ym.!!!! Eli on mahdollista tehdä suuriakin ilman Jumalan tuntemista. Ja toisaalta Jeesus ei tyrmännyt sooloilijaa toisessa kohdassa. Ja talenttivertaus (ja UT:n lukuisat kehotukset) sanoo, että on hyvä olla aktiivinen, mutta silti asioita voi tehdä vääristä motiiveista... Elämä on elettävä, sitä ei voi selittää!

Miten tahto vahvistuu?

- Itsekuri
- Rutiinit
- Hengelliset harjoitteet
- Kehon hyvinvointi, liikunta, jne...
Tuli mieleen kysymyksiä:

- Millaisen morsiamen Kristus tahtoo? Tahtovan – ”I do. Tahdon.” Vai tahdottoman?
- Millaiseksi isä tahtoo lapsensa varttuvan? Kaikessa kuuliaiseksi isälle vai oman tahdon omaavaksi
aikuiseksi? (onko näillä ristiriitaa??)
- Onko jotain, mitä voisimme tehdä yhdessä?
- Onko ympärilläsi kenties joku juuri nyt elämän murroskohdassa, joka tarvitsisi kuuntelijaa tai ehkä
ideaa, mitä tehdä seuraavaksi, kun esim. työpaikka on mennyt alta?
- Mikä voisi olla minun paikkani Jumalan suunnitelman kokonaisuudessa?
Kirjallisuutta:
Seppo Jokinen: Vahvista tahtoni. Päivä oy 2003.
Elina Rautio: Minun paikkani. Tarinoita kutsumuksesta ja sen löytämisestä. Päivä oy 2016. John Eldredge: Villi ja vapaa (Wild at Heart). Aikamedia oy 2003.
Patrick Dodson: Psychotic Inertia. A Book about Calling and Confusion. Pause for Effect 2010.

Lammen pinta

Quo vadis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti